Ensimmäisen päivän vaelluskertomus
Toisen päivän vaelluskertomus
Kolmannen päivän vaelluskertomus
Neljännen päivän vaelluskertomus
Viidennen päivän vaelluskertomus
Kuudennen päivän vaelluskertomus
Hammasjärvi–Saari-Palojärvi 11 km, yhteensä 84 km
Heräsimme molemmat vähän kireinä. Eilisen päivän rasitus tuntui kehossa. Teki mieli vitkastella aamutoimien kanssa vielä tavallistakin enemmän. Sähläsin kahvia keittäessä ja kaadoin keittimen kiehuvine vesineen. Hampaiden välistä livahti liuta kirosanoja.
Liikkeelle lähtö ei houkutellut yhtään. Kun lopulta ryhdyimme pakkaamaan, niin homma hoitui nopeasti rutiinilla. Lähdimme kävelemään Hammasjärven rantaa eteenpäin. Tarkkaa leiripaikkaa emme olleet päättäneet. Rami oli miettinyt leiripaikaksi Hukkavaaran järveä ja puolestaan olin katsonut kartasta vähän lyhyemmän reitin. Halusin Saari-Palojärvelle.
Kova tuuli piinasi edelleen ja järven rantaa kävellessä kyllästytti tuulen jatkuva suhina korvissa. Järven pohjoispäässä otimme suunnan Mellavaaran ja Jongoivin länsipuolelle. Syvemmällä metsässä ei tuullut ihan yhtä paljon.
Monen päivän rasitus ja energiavaje tuntui ärtymyksenä. Ärsytti katsoa Ramin reipasta etenemistä, koska itsellä ei ollut yhtä paljon voimia. Siellä se paineli edessä kuin hirvi. Meissä on se ero, että minä etsin aina helpoimmin kuljettavan reitin, kun Rami painelee suorinta mahdollista reittiä, vaikka edessä olisi mitä kuruja tai pehmeää varvikkoa. 😀 Minä en lähde turhaan kuluttamaan kallisarvoisia energiavarastojani.
Vaarojen rinteillä kiivetessä huomasin, että keho on todella väsynyt. Jalat hapottivat ihan pienestäkin pinnistelystä eikä energiaa tuntunut olevan lainkaan. Oli vähän jopa epätoivoinen olo. Kävelimme aivan hitaasti askel kerrallaan polveen asti ylettyvässä mättäikössä. Jollakin päivän harvoista tauoista kerroin Ramille ajatukseni reitistä, se sopi myös hänelle.
Perille päästyämme söimme ihan ensimmäiseksi lounaat. Siinä lounaita syödessämme paikalle saapui vanha erämies, jonka kanssa juttelimme kaikenlaista retkeilystä ja varusteista. Hän aikoi myös jäädä siihen yöksi. Toisen seura ei haitannut, mutta sanattomasta sopimuksesta jätimme leirien väliin sopivan etäisyyden. Tuulen takia leiripaikkaa piti taas vähän haeskella, mutta löysimme lopulta reissun upeimman leiripaikan lammen rannasta pienen kukkulan päältä.
Jo seitsemän aikaan piti päästä lepäämään. Kymmenen aikaan uni korjasi.
