Olemme syyskuussa lähdössä jo perinteeksi muodostuneelle syysvaellukselle. Aloitimme retkeily- ja vaellusharrastuksen yhdessä mieheni kanssa heti ensimmäisenä yhteisenä vuotena, vuonna 2015. Tämä tuleva reissu tulee olemaan meidän kahdeksas yhteinen syysvaelluksemme.
Näiden vuosien aikana on kertynyt kokemusta ja oppeja, joista osa on tullut luonnollisesti kantapään kautta. Vaikka reissuja on tullut tehtyä useita niin lähelle kuin kauas, niin silti ajattelen, että tämä harrastus on vähän kuin elämä yleensä – koskaan en tule valmiiksi. Aina on uutta opittavaa, koettavaa ja nähtävää.
Pitkän vaelluksen valmistautumiseen liittyy monenlaisia vaiheita
- Ensin mietitään kohde ja miten sinne pääsee julkisilla liikennevälineillä.
- Päätetään kuinka monen päivän reissu tehdään.
- Suunnitellaan käytettävissä oleviin päiviin sopiva reitti, jossa on riittävästi liikkumavaraa mahdollisia yllättäviä tilanteita varten.
- Mietitään vaelluksen ruuat.
- Valitaan vaelluksen sääolosuhteisiin sopivat varusteet.
- Tarkistetaan varusteet ja huolletaan ne tarvittaessa.
- Pakkaaminen.
Riskien arviointia
Luonnossa liikkuessa täytyy olla nöyrä. Luonto tarjoilee eteen mitä milloinkin, siinä on ihmisen turha kiukutella. Etenkin erämaa-alueille ei kannata lähteä rehvastelemaan tai ottamaan riskejä. Koskaan kun ei tiedä mitä siellä tietoliikenneyhteyksien ulottumattomissa tapahtuu. Monenlaiseen skenaarioon täytyy varautua, vaikka kaikkeen ei mitenkään voi.
Emme ole koskaan tehneet varsinaista riskikartoitusta reissuistamme, mutta riskien arviointi on kaikessa valmistautumisessa jatkuvasti takaraivossa. Vaatteita pakatessa mietin, että olenhan varmasti valmistautunut sateeseen, pakkaseen tai kovaan tuuleen, tai kaikkiin näihin yhtä aikaa. Pakkaan kaikki vaatteet ja yöpymisvarusteet varmuuden vuoksi kuivapusseihin, jos vaikka koko reissun ajan sataa vettä eikä rinkan sadesuoja pidä rinkkaa kuivana. Varaan ruokaa sen verran, että sitä voi tarvittaessa säästellä, jos tapahtuu jotakin yllättävää tai reissu pitkittyy. Ensiapulaukkuun pakkaan tavanomaisten haavanhoitovälineiden lisäksi särkylääkettä, antibiootit ja muut itsehoitolääkkeet, ripulilääkeet ja migreenilääkkeet. Varusterikkoja varten otan mukaani narua ja korjausteippiä.
Olen luonteeltani impulsiivinen ja rohkea, mutta vaelluksilla tämä puoli jää taka-alalle. En ota yhtään ylimääräisiä riskejä esimerkiksi vesistön ylityksissä tai vaikeassa maastossa edetessäni. Normaalista poiketen mietin ennen kuin toimin. Luonnossa maltan ajatella rauhassa ja kulkea kiirehtimättä – olen läsnä hetkessä. Ehkä tämä on yksi syy siihen, miksi niin kovasti tykkään olla luonnossa.
