Muotiblogeissa kiertää haaste näyttää kasvot meikittä ja ilman kuvankäsittelyä. Haaste lähti alkujaan Veeran blogista. Lukekaa sieltä hieno kirjoitus kauneudesta, kauneusihanteista ja minkälaisia lieveilmiöitä nämä aiheuttavat blogeissa ja ihmisissä ylipäänsä. Tartuin haasteeseen ja näytän kasvoni ihan sellaisena kuin ne ovat ilman minkäänlaista kosketusta.
Olen aina vastustellut liiallista kuvankäsittelyä ja asioiden silottelua, vaikka itsekin teen sitä esimerkiksi valokuvatessa. Haluan valita kuvakulman, joka näyttää kauniilta. Ristiriitaista. Kuvankäsittely on tiettyyn pisteeseen asti ok, mutta jos lehdissä ihmiset näyttävät pelkästään muovisilta, niin jossakin on menty vinoon. Olen aina halunnut ajatella, että vanheneminen ei ole millään tavalla kamalaa tai rumaa, mutta tämän ajatuksen kirkkaana säilyttäminen ei ole helppoa mainoksissa näkyvien muovi-ihmisten keskellä. Kauneus ei minulle tarkoita täydellistä vartaloa tai kauniita kasvonpiirteitä. Kliseistä, mutta kauneus kumpuaa sisältä. Tekisi mieli tässä puuskassa paljastaa teille selluliitit reisissäni, mutta sitä en sentään tee. 😀
Minkälaisia ajatuksia aihe herättää?
Oi oot niin kaunis! Ja ihan samalta näytät ilman meikkiä, livenä sulla on tosin enemmän pilkettä silmäkulmassa, mutta sitä ei stillikamerat pääse tallentelemaan :).
En ole Suomi-blogeissa törmännyt kuvakäsittelyyn (tai siis ihmisten ulkonäön muuttamiseen kuvakäsittelyllä, muuten varmaankin kaikki kuvat on käsiteltyjä), mutta kaikki ovat aina viimeisen päälle sliipattuja ja huoliteltuja. Onneksi itse toteutin tämän haasteen jo sellaiset kaksi kuukautta sitten, kun vallan kävin kosmetologilla ja piti saada ennen ja jälkeen -kuvat :D. Ihanata olla naama verillä omassa blogissa.
<3
Sinänsä oikeen hyvä haaste ja veto, odotan mielenkiinnolla miten blogimaailma ryhtyy nassujaan paljastelemaan :).
Blogikirjoitus, josta otit haasteen vastaan, oli minusta hyvällä tavalla ajatuksia herättävä. Ei ehkä itselle ihan ajankohtainen koska olen saanut porskuttaa menenmään koko elämäni ensimmäiset 27 vuotta ilman ulkoisia ulkonäköpaineita. Ja aika lempeästi olen onnistunut itsekin suhtautumaan itseeni harvoja poikkeuksia lukuunottamatta 😀
En ole aikaisemmin blogiisi kommentoinut vaikka olenkin sitä seurannut tiiviisti siitä lähtien kun sen löysin. Harrastelen itsekin valokuvausta ja rakastan tapaasi julkaista valokuvasi “raakoina”, eli juuri sellaisina kuin ne ovatkin. Sillä tavalla niistä välittyy se hetken fiilis paljon paremmin kuin läpeensä sliipatuista muovikuvista. Olen varmaan kuolettavan vanhanaikainen mutta minusta valokuvan idea tavallaan hukkuu jälkikäsittelyssä. (Taitaa juontaa juurensa mustavalkokuvausharrastuksesta ja pimiönörtteilystä ;D ) Minulle kuvan ei tarvitse olla teknisesti täydellinen jos siinä on tavoitettu joku tunnelma tai tapahtuma joka onkin jo seuraavassa hetkessä ohi. Eli lisää aitoja kuvia ja tunnelmia kehiin kiitos, niistä on mukava ammentaa energiaa omaankin päivään!
Ja olen ihan samaa mieltä edellisen kommentoijan kanssa siitä että olet upea sekä ilman meikkiä että meikattunakin. Jos sisäinen säteily puuttuu niin sitä on meikillä turha yrittää korvata.
Kiitos vielä kivasta blogista ja lämpöä pimeneviin iltoihin.
Hannele: Voi kiitos! 🙂
Enpä minäkään ole pahemmin mihinkään kovin silmiinpistävään kuvankäsittelyyn törmännyt. Moni tunnusti esim. poistavan kuvista finnit. Kontrastit ja tällaiset nyt on ihan perusjuttuja, mutta itse en poista kuvista edes niitä finnejä.
Saara: Mäkin tykkäsin siitä tekstistä, se herätti ajattelemaan. Olisi kiva pureskella asiaa vähän vielä syvällisemmin (ja monia muita), mutta aika ei tunnu riittävän, ellen siirry videopostauksiin, joihin saan läpättää kaikki mieleen tulevat asiat. 😀
Ihanaa, kun kommentoit nyt. Onpa kiva kuulla, että kuvat kelpaavat raakanakin. Toisinaan olisi kiva opetella vähän silottelemaan kuvia, mutta toisaalta taas, tämä on mun tyyli. Näytän maailman sellaisena kuin se mun silmään on.
Sun kommentti sai mut niin hyvälle tuulelle, joten kiitos kun kävit ja kommentoit! Lämpöä sinullekin! 🙂