Kiitos paranemistoivotuksista! Niistä on selkeästi ollut apua, koska tänään jalka on paljon paremmassa kunnossa. En herännyt yöllä kertaakaan kipuun ja aamulla pystyin jopa seisomaan varovaisesti kahdella jalalla. Burana kasisatasia mä tietty napsin kolme kertaa päivässä (maha ei tykkää yhtään), että senkin puolesta kipu on vähäisempää. En mä vieläkään voi kävellä ilman keppejä ja kivun huudahduksia tulee vielä, mutta ne on paljon lievempiä, niin kuin kipukin. Jee, mä paranen! Nyt mua vain mietityttä, miten toipuminen etenee sitten kun pääsen kepeistä eroon? Lääkäri sanoi vain, että voin liikkua kivun sallimissa rajoissa ja pitää mennä takaisin, jos kipu ei hellitä. Voiko jalkaa venytellä tai hieroa? Milloin saan urheilla? Mitä en missään nimessä saa tehdä?
Tämä sairaslomailu on muuten tosi tyhmää. Tämä ei sovi yhtään mun luonteelle. Oon kehitellyt päähäni taas listan asioista, joita mun pitäisi tehdä. Mun pitäisi (haloo!) lukea, kirjoitaa, lajitella valokuvat, neuloa, laatia siskon häälahjatoivelistaa nettiin, levätä, katsoa leffoja ja pyykkejäkin pitäisi viikata… Miksi pitäisi? Ei nuo asiat ole edes mitään pitäisi-asioita, vaan kivaa pikku puuhastelua. Mun pitää kerrankin vain olla ja mä kehitän siitäkin stressin itselleni. Oon mäkin urpo. 😀
Saan kohta seuraa ihanasta kotiäidistä ja kummipojasta!
Suosittelen pitämään pienen “pitäisi-loman”. Olen itse nyt pitäisi-lomalla, eli viikkoon en sano enkä mieti kertaakaan, että “pitäisi”. 😉 Tää on vaikeaa, mutta todella vapauttavaa. Se tosin on vähän helpompaa täällä mummolassa kuin kotona, myt anyway ihanaa.
Tuttu tunne tuo sairasloman tylsyys. Itselläni meni selkä pahasti heinäkuussa ja puolitoista kk jouduin makaamaan sängyssä. Joskus kävelin 50m matkan kauppaan ostamaan herkkuja 😛 jotta jaksoi taas jatkaa elokuvien ja turhanpäiväisten tv ohjelmien katsomista.
Nyt saa onneksi jo liikkua niin paljon kuin selkä antaa myöden!! Jee 🙂
Tuon venyttelemisen osalta voi varmaan olla useampaa mieltä, mutta omien kokemusten perusteella kannattaa olla ainakin muutaman päivän tekemättä yhtään mitääb, niin että jalka saa ihan oikeasti levätä ja alkaa sitten kuulostella miltä tuntuu.
Paranemisia nyt. Ja jaksamista olemisen kanssa 🙂
Ah, “pitäisi” on varmaan maailman kamalin sana. Mulla ei ikinä onnistu mikään niin kauan kun se on statuksessa “pitäisi”. Asiat alkaa onnistumaan vaan jos mun “pitää” tai “haluan” tehdä ne. 😀
Paranemisia sinne! Toivottavasti pääset taas kohta liikkumaan. 🙂
elisa: Hei hyvä haaste! Yritän ottaa vastaan, vaikka tietyt jutut on vaan pakko tehdä, mutta stressaaminen ylimääräisistä asioista on turhaa.
Jemppu: Auts. Tuo on vielä hirveämpää, kun ei voi nousta edes sängystä! Oma pikku nivusvaiva tuntuu todella pieneltä tuon rinnalla. Toivottavasti sun selkä tulee kuntoon!
Susanna: Tuo on niin totta! Pitäisi-status tekee asioista ikäviä, vaikka ne olisivat mukavia. Kiitos paranemistoivotuksista! 🙂