Huih. Nyt on päivä jo lauantain puolella. Tulin juuri kotiin. Olin kuuntelemassa illalla Candominon konserttia Espoon tuomiokirkossa. Olipa ihana konsertti! Olin niin ylpeä pikkusiskostani, joka lauloi ihan mielettömän hienosti soolon konsertissa. Vanha musiikki on sellaista, joka menee suoraan sieluun. Se puhuttelee joka kerta. Konsertin ensimmäisistä soinnuista avautui kyynelpadot ja hanat sulkeutuivat vasta encore-kappaleen aikana (Kun kävelin kesäillalla). Ihanaa! Ilta jatkui vielä kuorolaisten kanssa kauden päätöskemuihin. Lauloin itse ennen tuossa kuorossa, mutta ajanpuutteen vuoksi harrastus on ollut tauolla. Huomatkaa tauolla. 😉 Ehkä mä vielä joskus palaan kuoron riveihin. Nyt tuli taas hirveä palo takaisin musiikin pariin. Musiikki on vain jotain niin eheyttävää. Ilta meni siis musisoidessa. Laulettiin, laulettiin, soitettiin ja laulettiin. Mahtavaa olla musikaalisten ja lahjakkaiden ihmisten ympäröimänä. Ihana ilta.
Huomenna rakkaudellisiin tunnelmiin kamera kädessä. <3
Candominon esityksiä YouTubessa:
Keinutan kaikua
Omenapuut
Voi jos ilta joutuisi
Lisätään vielä yksi helmi Candominolta:
Läksin minä kesäyönä
http://www.youtube.com/watch?v=gzcjNHyrSb8&feature=related