Uintivarusteista apua tekniikkatreeniin ja uimisesta piristystä kaamokseen

Mainos: Speedo

Vesi on ollut minulle ihan lapsesta saakka mieluinen elementti. Lapsena vietimme kesät merellä purjehtien ja talvisin äiti kuljetti meitä lapsia säännöllisesti uimahallille. Äiti ui radalla oman treeninsä ja me lapset polskimme omissa uimakouluissamme.

Uintiharrastus on kulkenut mukana yhtenä liikkumismuotona lapsuudesta saakka. Uin vuosikausia pelkkää rintaa. Haaveilin vapaauinnin opettelusta, mutta aina löysin itseni radalta uimasta rintaa. Aina kun kokeilin uida yhden altaanvälin vapaauintia, tuntui kuin olisin hukkunut. Hengästyin liikaa ja kauhoin liian kovaa. Pelästyin holtitonta räpiköintiä ja vaihdoin nopeasti takaisin tuttuun rintauintiin.

Reilut kaksi vuotta sitten vihdoinkin rohkaistuin opettelemaan vapaauintia. Päätin, että nyt alan rauhassa opettelemaan ja yritän miettiä miten siellä vedessä kuuluisi olla. Harjoittelin jonkin aikaa itsekseni, kunnes pääsin Noora Valkosen uintitekniikkatunnille. Sain Nooralta hyödyllisiä vinkkejä, joiden avulla jatkoin vapaauinnin harjoittelua itsekseni. Uin pitkään siten, että uin joka toisen altaanvälin rintaa ja joka toisen vapaata. Vähitellen vaihdoin rytmin siten, että uin ensimmäiset 500 metriä vapaata ja toiset 500 metriä rintaa.

Vuoden 2017 alussa pääsin mukaan Martina Aitolehden kasaamaan uintijengiin. Uintijengiin liittymisen myötä olen uinut lähes viikottain. Olemme saaneet muutaman kerran uinnin tekniikkaopetusta Matti Rajakylältä ja pääsin kerran myös Laura Mannisen uimakouluun. Olen oppinut paljon ja kehittynytkin, mutta vielä on paljon työsarkaa.

Tällä hetkellä uin pääosin vapaata ja se tuntuu nyt yhtä miellyttävältä kuin rintauinti.

Vedenalainen maailma on rauhoittava ja uinti on lajina lempeä ja miellyttävä. En ole voinut kahteen vuoteen treenata alakroppaa, joten uinti on korvannut juoksun.

Välineiden merkitys tekniikkaharjoittelussa

Vapaauinnin tekniikkaa kannattaa harjoitella pala kerrallaan: käsivedot, uintiasento, potkut, hengitys, liuku, käännökset.

Aloitin vapaauinnin harjoittelun tuttuun tapaani kantapään kautta. Yritin heti uida matkaa, mutta kuten kerroin, eihän siitä mitään tullut. En osannut kannatella vartaloani vedessä, en osannut liukua ja potkin aivan liian kovaa.

Uintitiimiin päästyäni harjoittelimme ihan aluksi kylkipotkuja. Kylkipotkujen avulla opin kannattelemaan vartaloa vedessä paremmin ja ottamaan kellumiseen tukea keuhkoista.

Laudan avulla on hyvä harjoitella potkuja ja käsivetojen tahdistusta ja vartalon kannattelua.

Pullarin avulla löysin vähitellen paremman uintiasennon, kun pullari piti alavartalon asennon parempana. Uintiharrastuksen alussa jalkani viistivät pohjaa, kun vartalon kuuluisi olla mahdollisimman suorassa ja lähellä pintaa.

Räpylät helpottavat myös oikean uintiasennon löytämistä ja muistuttaa siitä, että liiallinen potkiminen ei ole tarpeellista. Toisaalta räpylöiden avulla voi myös saada alakropalle lisää vastusta.

Uusin tuttavuus on lättärit, joiden avulla oivalsin käsivedon oikeanlaisen liikeradan ja sen, miten voima kuuluu ohjata. Rikkinäiset olkapääni kipeytyvät vääränlaisesta liikeradasta ja lättäreiden avulla onnistun hahmottamaan oikean liikeradan paremmin. Lättäreiden kanssa ei oikein voi uida väärällä tekniikalla, koska siitä ei vaan tule mitään.

Kaikki kuvissa näkyvät uintivarusteet ovat Speedo-merkiltä. Tykkään erityisesti tästä naisellisemman mallisista uimapuvuista. Speedolta löytyy myös perinteisemmän mallisia uimapukuja sekä bikineitä, mutta tämä malli on mun lemppari. Kuvissa näkyvät uimalasit ovat myös luotettavat, ne eivät falskaa yhtään. Olen käyttänyt tätä mallia myös avovesiuinnissa.

Marraskuun synkkyyttä on piristänyt ihanasti aamuiset uintitreffit Veeran kanssa. Uintijengin aikatauluja ei olla vielä saatu synkronoitua. Toivottavasti nekin treenit saadaan pian rullaamaan. Uinti tuntuu tällä hetkellä mieleisimmältä treenimuodolta.

Kuvat: Heidi Tainio
Kuvauspaikka: Allas Sea Pool

Osaatko uida?

Tämä viikko on uimataitoviikko ja siksi haluan taas kirjoittaa uimisesta ja samalla muistuttaa uimataidon tärkeydestä.

Haastan sinut ja lapsesi testaamaan tällä viikolla uimataitosi. Testin voi suorittaa näin: hyppää veteen altaan päästä/turvallisesta paikasta laiturilta ja ui vapaalla tyylillä 200 metriä, joista 50 metriä tulisi uida selkäuintia. Onnistuuko?

Meidän tytöt kävivät viimeksi eilen keskenään meressä uimassa. Uskallan päästää heidät, koska tiedän, että he osaavat uida. Muistan toki ne ajat, kun rannalla ei voinut kääntää hetkeksikään katsetta pois, koska pelkäsin, että juuri sillä hetkellä jonkun pää painuu veden alle. Meidän äiti helpotti tätä asiaa aikoinaan ostamalla meille mahdollisimman räikeät uima-asut, jotka oli helppo erottaa massasta. Ihan hyvä strategia.

Minä opin uimaan jo ennen kouluikää. Olen pitänyt huolen, että myös omat lapseni oppivat uimaan. Opin uimaan ilman uimakoulua ja samoin oppivat myös lapseni. Meille uimataito on tärkeä taito myös siksi, koska vietämme kesäisin aikaa merellä purjehtien. Purjehtiessa meillä on aina pelastusliivit päällä, mutta siitä huolimatta on tärkeää osata uida ja olla vedessä. Purjehdusreissulla tulee vietettyä aikaa satamissa, eikä koskaan voi tietää, jos liukastuu laiturilla. Muistan omasta lapsuudesta tapauksen, kun kovassa myrskyssä satamassa ollessamme viereisen veneen mies putosi kallistuneelta laiturilta mereen. Meidän isä huomasi tilanteen ja pelasti hänet vedestä. Muistan myös sen, että samainen mies toi seuraavana päivänä meille kiitokseksi täytekeksejä.

Uinnin opettelu kannattaa aloittaa siitä, että tutustuu ensin veteen elementtinä. Ei kannata lähteä suin päin opettelemaan tekniikkaa, tai sitä varsinaista uimista, vaan kannattaa ensin räpistellä, tunnustella ja kokeilla laittaa pää veden alle. Vaikka opettelisit uimaan vasta aikuisena, kannattaa ensin totuttautua vedessä olemiseen ja vasta sitten vähitellen lähteä opettelemaan, miten siellä vedessä liikutaan. Moni pelkää pään laittamista veteen. Ymmärrän tämän tosi hyvin ja varsinkin kun siihen lisätään hengästyminen, niin jo on jännää. Muistan hyvin kun päätin muutama vuosi sitten opetella uimaan vapaata. Minusta aluksi tuntui siltä, että hukun.

Viime viikon lomalla uin avovedessä ilman märkäpukua. Se oli ihanaa, mutta myös jännittävää. Olen aina aiemmin uinut avovedessä matkaa märkäpuvun kanssa. Märkäpuku tuo turvallisuuden tunteen, koska se kelluttaa mukavasti. Tällä kertaa en pakannut reissuun mukaan märkäpukua enkä myöskään maantiepyörää, vaikka näin Ramille uhosin ennen lähtöä. 😀

Avovesiuinti on ihan oma lajinsa. Luonnonvesissä on tietysti kasveja ja mereneläviä, ja siellä on myös virtauksia ja aallokkoa. Altaassa uidessa voi ajatella samalla kaikenlaista, tai olla ajattelematta yhtään mitään. Avovedessä puolestaan joutuu olemaan eri tavalla skarppina ja rauhallisena. Olen hätäinen luonne ja avovedessä uidessa hoen itselleni kaikenlaista: “pysy rauhallisena”, “ui veto kerrallaan”, “se oli vain kala”, “jos jotain käy, käänny selälleen”, “älä mene liian kauas rannasta”, “hengitä rauhallisesti”…

Luonnonvoimia täytyy aina kunnioittaa ja siksikin avovesiuinti pakottaa nöyräksi. En ole vielä kovin kokenut uimari ja siksi jännitän avovedessä uimista. Avovesiuinti on samaan aikaan ihan älyttömän siistiä, ehkä juuri osittain tuon jännityksen vuoksi. Erityisesti viime viikolla Kreikassa oli aivan käsittämättömän hienoa uida, kun näki koko ajan pohjaan. Veden alla näki kaikki kalaparvet, pohjan hiekan muodot, roskat, kivet – kaikki. Suomessa avovesiuinnissa lisäjännityksen tuo se, kun veden alla ei näe mitään, ei lähestulkoon edes omia käsiään.

Minun kaikki uimavarusteet: Speedo *saatu

 

Ps. Tulevat kaksi viikkoa tulevat olemaan erittäin kiireisiä. Suoritan seuraavan kahden viikon aikana kesäopintoja intensiivisesti  (klo 9.30-20.30), joten en uskalla luvata julkaisevani tuona aikana blogipostauksia, ellen ehdi kirjoittamaan postauksia varastoon.

Treenikuulumisia

Kävin tänään lähes joka sunnuntaiseen tapaan uimassa. Tyttärilläni on sunnuntaisin toisella puolella Espoota treenit, jonka vuoksi joudun viettämään aika monta tuntia tuon jalkapallohallin läheisyydessä. Tuon ajan olen käyttänyt tekemällä koulutehtäviä hallilla tai uimassa, tai jopa molempia. Uimisesta on tullut minulle tärkeä harrastus, mistä tykkään koko ajan vain enemmän. Uimaan lähteminen ei tunnu enää niin vaivalloiselta, vaan suorastaan helpolta verrattuna moneen muuhun harrastukseen. Uimakamat mahtuu pieneen tilaan ja pitää muistaa ottaa vain uimapuku, uimalasit, uimalakki ja pesuaineet.

Pari viikkoa sitten menin Team Speedon treeneihin muita myöhemmin. Meillä on tiistaisin aina treenit tiettyyn aikaan, mutta juuri tuohon aikaan minä istun vielä luennolla. Luennon loputtua useimmiten kiiruhdan uimaan hyppytuntien ajaksi. Tuolloin pari viikkoa sitten Martina osui mun kanssa samaan aikaan altaalle ja yllytti minua tekemään hänen treeniohjelman mukaisen vetotreenin: 4 x 500 metriä. Treeni kuulosti sen verran raskaalta ja haastavalta, että päätin liittyä seuraan. Tuona päivänä uinti sujui jotenkin aivan älyttömän hyvin. Tuntui vähän samalta kuin juoksuflow parhaimmillaan. Eli ihan mahtavalta! Suoritettiin molemmat omaa treeniä keskittyneesti. Martina toki minua nopeammin, mutta tulin yllättävän hyvin perässä. Katsoin Martinan käännöksiä ja päätin, että nyt vihdoinkin opettelen myös tekemään vedenalaisen käännöksen. Siinä parin kilometrin aikana ehti muutaman kerran harjoitella ja opinkin käännöksen edes jotenkin. Loppuun kiskoimme vielä neljä 25 metrin vetoa täysillä. Aivan mahtava treeni!

Uimisesta on tullut mun aerobisen treenin yksi kulmakivistä pyöräilyn rinnalla. Nykyään oikein odotan, että pääsen uimaan ja opettelemaan tekniikkajuttuja vähän lisää. Tänään taas harjoittelin käännöksiä ja uinti tuntui tosi hyvältä! Olen vihdoinkin oppinut malttamaan treenieni suhteen ja jättämään punttitreenejä vähemmälle. Jalka kestää yhden voimatreenin viikossa, ei enempää.

Tällä hetkellä viikon treenini koostuvat suurinpiirtein seuraavasti:

  • Pyöräilyä 50-100 kilometriä viikossa
  • Lihaskuntotreeniä 1-3 tuntia viikossa
  • Uintitreenejä 1-3 tuntia viikossa

Treenimäärät riippuu siitä miltä kropassa tuntuu. Pyrin nyt parhaani mukaan pitämään kroppani kunnossa. Tuntuu aivan mahtavalta, että pystyn tällä hetkellä treenaamaan näinkin paljon ja monipuolisesti. Ensi viikolla kuvioon tulee pitkästä aikaa mukaan myös juoksu. Hyvin hyvin rauhallisesti ja varovaisesti, mutta kuitenkin. Niin siistiä!

Viime viikonloppuna kävimme Ramin kanssa pitkästä aikaa kimpassa treenaamassa. Teimme hetken mielijohteesta treenistä videon, kun kamera sattui löytymään repusta. Tsekkaa video tästä.

 

Tällaista kuuluu tällä hetkellä mun treenirintamalle. Miten sinä treenaat? Onko sulla ollut jotain urheiluvammoja, joiden takia olet joutunut muuttamaan treenirutiinejasi.

Positiivinen asenne hukassa

Olen käyttänyt viime aikoina ihan liikaa aikaa ja energiaa murehtimalla mitä kaikkea en voi jalan takia tehdä. Kyllähän se harmittaa aika rankastikin, koska jalka ei nyt vain osoita paranemisen merkkejä, päin vastoin. Työpaikan etuna saatu sairauskuluvakuutus päättyi opintovapaan alkaessa, joten olen nyt kunnallisen terveydenhuollon varassa. Kunnallista puolta tuskin kiinnostaa minun takareisivaivani, jos pystyn kävelemään vaikkakin pienen kivun kanssa.

Urheiluvammoihin suhtautuminen vaatii aina paljon kärsivällisyyttä ja positiivista asennetta. Jalan ollessa kipeä, kaipaa eniten juuri sellaista treeniä ja tekemistä, joka vaatisi tervettä jalkaa. Käden ollessa kipeä harmittelee juuri niitä asioita, joita ei käden vuoksi voi tehdä. Ja niin edelleen. Olen yrittänyt vuosien varrella opetella iloitsemaan niistä asioista, joita vammoista huolimatta pystyn tekemään. Elämässä muutenkin pyrin siihen, että löytäisin aina ilonaiheita kuin keskittyisin pelkkään murehtimiseen. Olen kova huolestumaan ja murehtimaan – Murheiden summa on aina vakio. Urheiluvammat ovat opettaneet minulle, että aina voi tehdä jotain. Harvoin on ainakaan kovin pitkiä aikoja niin kipeä, ettei minkäänlainen liikunta onnistu. Nyt täytyy myöntää, että kärsivällisyys ja positiiviset ajatukset alkavat olla loppuun käytettyjä tämän, jo puolitoista vuotta kestäneen, jalkavamman kanssa.

Tarvitsisin kipeästi jonkin tavoitteen, joka motivoisi minut säännöllisesti liikkeelle.  Tänään kävin pitkästä aikaa uimassa Speedo-jengin kanssa. Ollaan elvytelty tiistaiaamun uintitreenirutiinit taas henkiin. Uiminen on kivaa ja uimisessa mulla on paljon opittavaa ja sitä pystyn sentään tekemään! Voisin nyt keskittyä uimiseen ja treenaamaan salilla niitä juttuja, joita pystyn siellä tekemään. Kaivaisin taas jostakin sen nukkuvan positiivisen asenteen esiin ja ymmärtäisin, että asiat on kuitenkin aivan hyvin.