Pikainen piipahdus Tallinnassa

Tallinnan reissu suoritettu. Reissu ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan, koska perjantaina juuri hetki ennen kun olimme ajatelleet lähteä töistä kohti satamaa, huomasimme laivayhtiön nettisivuilta, että kaikki illan vuorot on peruttu kovan tuulen ja ison aallokon vuoksi (tuulta ~15 m/s ja aallot yli kolmemetrisiä). Parin puhelinsoiton ja pienen googlettelun jälkeen teimme toimintasuunnitelman ja ihan varavaravarasuunnitelman, jos Tallinna jää väliin. Suuntasimme LindaLinen terminaalille jonottamaan sadan muun ihmisen kanssa. Yksi meistä oli siis jalkapuoli loukattuaan polvensa tiistai-iltana lentispelissä. Könkkästiin laukkuinemme ja invalidin ystävämme kanssa terminaalille. Jonotimme lähes tunnin ja saimme kuin saimmekin lipun Tallinkin iltalaivalle. Aikaa oli pari tuntia, joten suuntasimme Kamppiin syömään ennen satamaan menoa. Olikin jo ihan hirveä nälkä.

Länsiterminaalilla tsekkauduimme ja könkkäsimme kohti laivaa, olimmekin viimeiset, koska ovet suljettiin heti kun pääsimme laivaan. Heti kun laiva irtosi laiturista, alkoi keikkuminen. Keli oli siis oikeasti aikamoinen, vaikkei se maissa tuntunut mitenkään kovin myrskyiseltä.

Tytöt olivat merisairaita. Jouduin lähes yksin tyhjentämään tuon pullon. Pidin parin tunnin monologin, kun tytöt yrittivät selviytyä oksentamatta. Vanha purjehtija ei oksenna. Laiva oli ihan täynnä ihmisiä LindaLinen peruutuksesta johtuen (veikkaisin) ja istuttiin neljän hengen pöydässä, jossa istui yksi virolainen mies. Mies lohdutteli tyttöjä, että keinunta helpottaa puoli tuntia ennen rantautumista, koska silloin pääsemme saarten suojaan. Tytöt laskivat minuutteja ja pyysi miestä vannomaan, että näin kans käy ja kyllä, keinunta helpotti lähes minuutilleen puolta tuntia ennen rantautumista.

Vihdoinkin maissa. Olimme kolme niin ryytyneen näköistä naista. Hiukset pystyssä, silmät sikkuralla ja ihan väsyksissä. Nappasimme taksin vauhdista ja menimme hotellille. Kirjauduimme sisään ja menimme tsekkaamaan huoneen. Oli kova nälkä ja jano eikä hotellin baarikaapissa ollut mitään järjellistä syötävää. Lähdimme tsekkaamaan hotellin tarjonnan tuloksetta. Lähdimme ilman päällysvaatteita seikkailemaan ulos ja etsimään ruokapaikkaa. Ulkona oli yllättävän lämmin ja ilma oli kaunis myrskyn jälkeen. Mukulakivikadut kiiltelivät sateen jäljiltä. Kaduilla oli tosi hiljaista. Olin jättänyt kameran hotellille ja harmittelin sitä moneen kertaan, koska kaupungilla olisi ollut niin paljon kuvattavaa. Tytöt olivat kiitollisia, koska emme olisi ikinä päässeet takaisin hotellille.

Jos oikein tihrustaa, niin kuvassa näkee rakastavaiset.

Käveltiin reilu tunti, kunnes vihdoin löysimme avoinna olevan ruokapaikan. Koko kaupunki tuntui olevan kiinni, mutta viimein kuulimme ihmisten iloista hälinää ja suunnistimme siihen suuntaan. Siellähän se kaikki häppening oli. Söimme kolmeen pekkaan pitsan ja meinasimme nukahtaa pöytään. Marse näki raflan ikkunasta taksin, pyysimme äkkiä laskun ja kipsutimme taksiin. Hotellilla suoraan lakanoiden väliin. Ahh. Laitoimme kellon herättämään puoli yhdeksältä.

Aamulla harmittelin työpaikalle jätettyjä lenkkareita ja trikoita. Oli just sellainen olo, että lenkki olis tehnyt tosi hyvää. Edellisiltana syöty pitsa näkyi naamassa sen verran häiritsevästi. Ei muuta kuin hotelliaamupalalle syömään lisää nesteitä kerryttävää – pekonia, munia, croissanttia… Namm!

Aamupalan jälkeen oli virtaa.

Aamupalan ja suihkun jälkeen kävelimme (yksi könkkäsi riskillä ilman keppiä) kaupungille. Ensimmäisenä piti päästä hakemaan kunnon kahvia hotellin litkun jälkeen. Ennen sitä pienet kuvaussessiot. 😀

Sit sinkoiltiinkin kaupasta toiseen eikä kameraa paljoa kerinnyt laukusta kaivamaan esille.

Kolmen aikoihin taas raahustimme viimeisillä voimilla taksitolpalle ja pyysimme kuljettamaan meidät jälleen italialaiseen ravintolaan (Ti Amo, Roosikrantsilla), mutta eri paikkaan kuin edellispäivänä. Söimme kolmen ruokalajin aterian kaikessa rauhassa. Alkupalaksi bruchettaa, pääruuaksi lohta (tytöt söivät pastaa) ja salaattia ja jälkkäriksi tiramisua. Koko porukan laskun loppusumma 49 euroa! Lounasaikaan paikassa oli menu puoleenhintaan. Tiramisua lusikoidessamme naamaan tuli mieleen, että moneltakohan se laiva nyt taas lähtikään. Oli sellainen mielikuva, että se lähtee klo 18.30, mutta laiva lähtikin klo 17.30 ja kello oli tuossa hetkessä puoli viisi. “Bill, please. Could you please order taxi for us?” Ja sit ulos. Thank you, thank you. Taksilla hotellille hakemaan laukut, terminaalin googletus ja laivaan. Takaisintulomatka oli paljon miellyttävämpi, keinuminen oli aika mietoa. Istuskeltiin lattialla ja höpöteltiin.

Tallinna on ihana kaupunki. Siellä on niin ihana omanlaisensa tunnelma. Ens kerralla ehdottomasti pidemmäksi aikaa. Ei tarvitse mihinkään Pariisiin lähteä, jos haluaa romanttiselle lomalle, voi mennä Tallinnaan. Se tulee moninkertaisesti halvemmaksikin. Oikeasti suosittelen. Meriton Conference and Spa Hotel oli myös hyvä.

Satamassa meitä odotti mun perhe. Marsen piti lähteä kiireesti kotiin päästämään lastenhoitaja kotiin. Sarpukka tuli meille ja perässä hänen mies. Lojuttiin sohvilla ja syötiin nachos supremeä. Mä sit nolosti nukahdin kesken illan pieruverkkareissani sohvalle.

Tänään mut herätettiin tällaisella aamupalalla. <3

Nyt ruvetaan katsomaan koko perheen voimin Hayao Miyazakin Liikkuvaa linnaa. Kaikki Miyazakin piirretyt on tosi ihania. Ihanat musiikit, ihanat tarinat, ihanasti piirrettyjä.

Leppoisaa sunnuntaita teille ihanat lukijat!